Yksin oot sin, ihminen, kaiken keskell yksin,

yksin syntynyt oot, yksin sa lhtev oot.

Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eells hn on taikka jo jlkehes ji,
hetken, kaksi sa itses vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lmmititkin!
Silm lytnyt et, joka vois sun katsehes kest,
ktt sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylm on ystvn mieli ja kylm on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin lydt, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystvn, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sit kohti sa kyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskell kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lhtev oot,
yksin erhees ktket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.