Auringon hyvstijtt

Liioin, Maa, sinua lemmin,

luontoasi, lapsiasi,
vaan on aikani erota,
heitt jo ikihyvstit.
Kuulin kutsun kummallisen
seitsenthtisen sellt,
sain viestin salaperisen
kahvoilta Kalevan miekan:
Jt huoli huomisesta,
pset illalla ilohon
taakse taivahan yheksn,
ylle kaaren kymmenennen!
Tuop on sytti onnen oudon,
viritti minussa mielen
menn haaveeni hakuhun,
tulla tuntemattomihin;
voima uusi mua vetvi,
thti vieras viettelevi,
valta vankempi minua,
mahti Maata korkeampi.
Jtn nyt hyvsti jrvet,
niitut, metst, merten rannat,
heitn hellsti ijksi
valkamat, venot ja verkot;
olen tehnyt orjan tyt,
kainnut karjoja elmn,
kruunupksi nyt palajan,
iloiseksi itsekseni.
Eino Leino: Auringon hyvstijtt, osa, Helkavirret II